maanantai 26. huhtikuuta 2010

Nokittelua ja poliittisten pisteiden keräämistä

Vantaalla, kuten lähes kaikissa kunnissa on käynnissä kiivas keskustelu palvelujen järjestämistavoista. Tuotetaanko palvelut itse, vai ostetaanko ne ulkopuolelta? Onko oma tuotanto liikelaitostettu, vai kenties yhtiöitetty?

Vantaalla pohditaan paraikaa terveyspalvelujen järjestämistä. Yhtenä vaihtoehtona on väläytelty vastaanottopalvelujen liikelaitostamista. Liikelaitostamisen kannattajien mukaan malli lisää läpinäkyvyyttä, sekä talouden ja toimntojen suunnittelemisen pitkäjänteisyyden lisääntymistä. Vastustajat näkevät liikelaitostamisen vain askeleena kohti yhtiöittämistä. Koska kuntien yhtiöitä ei pidetä kilpailukykyisinä, nähdään että yhtiöittäminen  voi pahimmassa tapauksessa johtaa kyseisten,  kuntien omistamien yhtiöiden pilkkomiseen ja myymiseen ulkopuolisille, yksityisille palveluntarjoajille. Myös EU:n komission näkee, että kunnalliset, vapailla markkinoilla toimivat liikelaitokset tulisi yhtiöittää.

Aikamoista vastakkainasettelua, vai mitä? Pöydällä on kaksi ääripäätä, kunnan oman tuotannon jatkuminen sellaisenaan ja palvelujen ostaminen yksityiseltä. Keskustelu ajautuu helposti perinteiseen, mustavalkoisten näkemysten värittämään poteroista ammuskeluun jossa keskitytään puolustamaan oman ideologian mukaista palvelujen tuotantotapaa ja argumentoidaan kunkin tavan tehokkuuden ja toimivuuden puolesta. Merkittävää ei enää olekaan se, millainen on kuntalaisen saaman palvelun sisältö, millainen kokemus asiakkaalle syntyy saamastaan palvelusta, ovatko palvelut riittävän helposti saatavilla ja ennenkaikkea, lisääntyykö kuntalaisen hyvinvointi saamansa palvelun myötä.

Selvää on, että uusia tapoja palvelujen järjestämiseen on löydettävä. Kuntatalous on kriisissä, ja on löydettävä keinoja tuottaa palveluja olemassaolevan taloudellisen kehyksen puitteissa. Tähän asti keskustelussa on keskitytty pohtimaan sitä, kuinka voisimme tuottaa olemassaolevilla resursseilla mahdollisimman paljon palveluja. Tuottavuutta lisätään kustannuksia karsimalla, mikä tarkoittaa usein henkilökunnan vähentämistä. Entä, jos keskustelun näkökulmaa muutettaisiinkin aivan toiseen vinkkeliin. Jospa keskittyisimme tuottamaan olemassaolevilla resursseilla mahdollisimman vaikuttavia palveluita? Tuottavuutta mitattaisiin hyvinvoinnin lisääntymisenä, ja palveluja priorisoitaisiin niiden hyvinvointivaikuttavuuden perusteella.

Vihreät ovat monessa kunnassa ratkaisijan paikalla: tuotetaanko itse, vai ostetaanko muualta? Mikä on tuotantotapa, jos tuotetaan itse? Hyväksymmekö kaupungin liikelaitokset tai kaupungin yhtiöt, vai pitäydymmekö perinteisessä mallissa?

Parhaat ratkaisut löytyvät avoimen, pohdiskelevan keskustelun kautta. Olisi hienoa, jos keskustelussa voitaisiin keskittyä itse asioiden sisältöön poliittisten irtopisteiden keräämisen ja nokittelun sijaan. Eikö kunnan päätöksentekijöiden ensisijaisena tavoitteena pitäisi olla kuntalaisten edun ajaminen, eli kuntalaisten elämänlaadun parantaminen?

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Koirankakkaa!

Olimme ystäväni, yhden lapsen ja yhden koiran kanssa lauantaina ulkoilemassa Munkkiniemen rannassa. Sää oli mitä mainioin, merimaisema kaunis ja purot solisivat mukavasti. Mutta mitä maassa makasikaan! Koirankakkaa kasoittain. Liiskaantunutta koirankakkaa, osittain maatunutta koirankakkaa, tuoretta koirankakkaa. Ihan oikeasti. Mikä ihmisiä vaivaa? Miten VOI OLLA niin vaikeaa poimia kakat pussiin? Miten voi olla niin piittaamaton yhteisestä kaupunkitilasta? Eivätkö koirankakattajat itse asu samalla alueella, jossa ulkoiluttavat koiriaan? Ja ennen kaikkea, eivätkö koirankakattajat itse astu maassa lojuviin kakkakasoihin?

Kakkaongelma on jokakeväinen riesa. Kuka keksisi keinon saada ihmiset kuriin ja kunnioittamaan kaikkien yhteistä katutilaa? Ehkä kadut pitäisi jakaa palasiin ja tarjota jokaiselle kaupunkilaiselle oma omistusosuus. Näyttää siltä, että ainoastaan omasta omaisuudesta huolehtiminen kiinnostaa ihmisiä. Yhteisesti omistettu tarkoittaa sitä, että sotkea saa sielunsa kyllyydestä ja hoitotyöt tekee "joku muu". Tsemppiä vaan kuntien katutiimeille!