maanantai 31. tammikuuta 2011

Kehityksen periferia?


Viime viikkoina on käyty kiivasta keskustelua Helsingin ja Vantaan yhdistymisen mahdollisista eduista ja haitoista. Vaikka keskusteluissa on tuotu esiin todella hyviä näkemyksiä yhdistymisen puolesta ja vastaan, on keskusteluissa ollut havaittavissa myös varsin erikoista argumentointia. Esimerkiksi: ”Emme voi yhdistyä Helsingin kanssa, koska helsinkiläiset ovat epäluotettavia” tai ”Onhan tämä nähty, kun Vantaa viimeksi luovutti alueita Helsingille (useita kymmeniä vuosia sitten), eihän niitä alueita kehitetty lainkaan” tai ”Vantaasta tulisi Helsingin Ghetto, jos yhdistyisimme” tai ”Yhdistyneessä kaupungissa Helsinki määräisi kaikesta ja Vantaa ei saisi päättää mistään”. Aivan käsittämätöntä argumentointia!

Jos Helsinki ja Vantaa yhdistyisivät, olisi yhdistyneen kaupungin organisaatiokulttuuri luotava uudelta pohjalta. Olisi mahdoton ajatus yhdistää kaksi kaupunkia siten, että käyttöön otettaisiin vain toisen kaupungin tapa toimia. Yhdistymisen koko ideana on LUODA UUTTA, tässä on yhdistymisen suurin mahdollisuus. Jos poliittista tahtoa riittäisi, aidosti uusia ja toimivia toimintatapoja voitaisiin saada aikaiseksi.

On aivan käsittämätön ajatus, että Vantaa yhtäkkiä muuttuisi kehityksen periferiaksi, jos kaupungit yhdistyisivät. Vantaahan on kehityksen keskipisteessä. Yhdistyneen kaupungin etu olisi kehittää koko kaupunkia tasapuolisesti. Yhdistyneessä kaupungissa ei olisi varaa jättää mitään alueita kehittämättä.  Vantaa on oikea kultakimpale – ei olekaan mikään ihme että Helsinki haluaa yhdistyä kanssamme. Yhdistyminen ei kuitenkaan olisi pelkästään Helsingin etu. Yhdistynyt kaupunki olisi logistisesti ylivoimainen toimija ja vetovoimainen paikka niin yrityksille kuin asukkaillekin. Yhdistyneessä kaupungissa maankäyttöä voitaisiin suunnitella nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Yhdistynyt kaupunki olisi ensimmäinen askel kohti laajempaa metropolialueen hallinnollista remonttia.

torstai 27. tammikuuta 2011

Lisää raiteita


Vihreät ovat esitelleet uuden Suomen taloutta. Vihreät haluavat rakentaa sellaisen uuden Suomen, joka uskaltaa investoida tulevaisuuteen ja rakentaa taloutensa kestävälle pohjalle.

Yhtenä tärkeänä tavoitteena on raideliikenteeseen investoiminen. Ratojen kuntoa pitää parantaa ja samalla joukkoliikennettä on kehitettävä suurimmilla kaupunkiseuduilla. Samoin tarvitaan uusia raideyhteyksiä. Olen tästä aivan samaa mieltä. Pääkaupunkiseudun liikenne takkuaa ratapihan ahtauden vuoksi. Edelleenkin tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa tehdä yhteisiä päätöksiä ratainvestointien puolesta. Suuri osa Espoosta on ilman toimivia raideyhteyksiä, puhumattakaan Läntisestä Uudestamaasta. Samaan aikaan asukkaat muuttavat kehyskuntiin ja matkustavat päivittäin töihin kymmenien kilometrien päähän – yksityisautoilla.

On aivan käsittämätöntä, kuinka takapajuisesti joukkoliikenneinvestoinnit Suomessa tehdään. Esimerkiksi Madridissa uutta asuinaluetta rakentaessa ensimmäisenä rakennetaan metroyhteys. Vasta sen jälkeen tulevat asukkaat. Suomessa rakentaa roiskaistaan ”idyllinen puutarhakaupunkialue” sopivan pellon laitaan, karsitaan loputkin bussivuorot ja jätetään porukka oman onnensa nojaan. Vastuutonta politiikkaa ja törkeää yleistämistä! Ihan kuin jokainen omakotitalossa kehyskunnassa asuva haluaisi ajaa omalla autolla töihin. Eihän kaikki ympäristötietoisuus katoa sen siliän tien, vaikka osoite ja asumismuoto vaihtuukin. Uskallan väittää, että vaikkapa Tuusulan, Nurmijärven, Lohjan asukkaista iso osa toivoo kotinsa lähelle toimivia joukkoliikenneyhteyksiä.

Vaadn uusia ratoja Espooseen, vaadin Klaukkalan radan. Vaadin länsimetron Kivenlahteen, Pisara-radan ja kevyitä raideratkaisuja pääkaupunkiseudun sisälle tukkoista bussiliikennettä purkamaan. Vaadin kehärataan liityntäparkit ja sujuvan syöttöliikenteen Nurmijärveltä. ja Tuusulasta.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Miksi Helsinki-Vantaa


Mikä paketti: lentokenttä, satama, ja kansallispuisto.

Olen nyt Hesarinkin sivuilla tullut kaapista ulos ja julkistanut kannattavani Helsingin ja Vantaan yhdistymisaikeita. Palautetta on tullut paljon. Todella moni kuntalainen on kertonut kannattavansa Helsingin ja Vantaan yhdistymistä, koska he kokevat kuntarajat keinotekoisiksi. Näinhän asia useimpien kohdalla on. Moni Vantaalainen työskentelee Helsingissä ja harrastaa Espoossa, tai toisinpäin.

Poliitikkojen keskuudessa keskustelu yhdistymisen hyödyistä ja haitoista on ollut kiivasta. Moni perustelu on ollut tunneperäistä ”musta tuntuu” argumentointia. Pääsääntöisesti keskustelussa on kuitenkin esitetty todella puntaroituja mielipiteitä yhdistymisen puolesta, ja sitä vastaan. Mediassa on syytetty poliitikkoja oman aseman menettämisen pelosta, näköalattomuudesta tai menneeseen takertumisesta. Typeriä väitteitä, sanon minä. Jokainen poliitikko, jonka kanssa olen keskustellut asiasta, on puntaroinut vakavasti näkemystään haluten löytää kuntalaisten kannalta parhaan mahdollisen ratkaisun. Kuten politiikassa ja elämässä yleensä, näkemykset poikkeavat toisistaan.

Minä uskon, että kaupunkien yhdistäminen pakottaisi kuntaorganisaation muuttumaan voimakkaasti. Helsingin ja Vantaan hyvät virkamiehet voisivat organisaatiokulttuurin uudistamisen myötä löytää aivan uudenlaisia tapoja tehdä työtä, ja ennen kaikkea aivan uudenlaisia tapoja järjestää kuntalaisten palveluja. Etenkin Helsingin organisaatio vaatii virtaviivaistamista, ja Vantaa pystyy olemaan siinä suurena apuna.

Olennaista seudun kehityksen kannalta on maankäytön suunnittelun yhtenäistäminen. Seudun tasapainoisen kehityksen kannalta on järjetöntä, että kukin kaupunki kilpailee samoista asukkaista, yrityksistä ja investoinneista. Tämä johtaa järjettömään maankäytön suunnitteluun, ja usein ratkaisuihin jotka ovat ilmastonmuutoksen torjunnan ja ympäristön kannalta täysin mahdottomia.

Segregaatiokehitykseen Helsingin ja Vantaan yhdistyminen ei tuo ratkaisua, sillä molemmat kaupungit kärsivät aivan samanlaisista ongelmista. Uskon kuitenkin, että Helsingin ja Vantaan yhdistyminen toisi uutta puhtia segregaation vastaiseen taisteluun.

Ennen kaikkea yhdistyminen olisi ensimmäinen askel kohti toimivampaa metropolia. Mukaan yhteisiin talkoisiin tarvitaan myös Espoo ja Kauniainen.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Pakolla yhteen vai pakkoyhteistyötä


Helsingin ja Vantaan yhdistymisselvityksestä on kohistu jo vuoden päivät. Työ alkaa olla loppumetreillä, ja päätöksiä odotetaan. Tammikuun 31. päivänä Helsingin ja Vantaan valtuustot kokoontuvat päättämään kuntaliitoksen tulevaisuudesta. Joko yhdistyshanke hylätään, tai sitten päätetään jatkaa kuntalain mukaisella yhdistymiseen johtavalla selvityksellä.

Yhdistyskeskustelu on herättänyt paljon tunteita, onhan kyseessä suuren ihmismäärän rakkaasta kotiseudusta. Itse katselen asiaa hieman ulkopuolelta. Olen asunut Vantaalla nyt viisi vuotta, sitä ennen Helsingissä 8 vuotta. Ennen pääkaupunkiseudulle muuttoa asuin Itä-Suomessa, Varkaudessa. Vaikka olen kotiutunut pääkaupunkiseudulle, ja Vantaalle, en pysty hehkuttamaan syvää kotiseuturakkautta Vantaata kohtaan. Olen sydämeltäni savolainen. Vantaa on hyvä kaupunki, mutta niin on Helsinkikin. Kun menen keskustaan, menen Helsingin keskustaan. Voin käydä asioilla Espoossa, Helsingissä tai Vantaalla, eikä kaupungin rajan ylittäminen herätä minussa suuria tunteita. Olen siis aika tyypillinen pääkaupunkiseudun asukas.

Yhdistymisessä olisi monta hyvää puolta, mutta huonoja puolia on aivan yhtä paljon. Olennaista on miettiä, mitä oikeastaan tavoitellaan, ja millä keinoilla tavoitteeseen päästään. Oman näkemykseni mukaan tärkeimpiä tavoitteita kuntalaisten kannalta olisi palveluiden järjestäminen yhteistyössä, koko palveluverkon suunnittelu siten, että palvelut sijoittuisivat tasaisesti kuntarajoista riippumatta, maankäytön suunnittelu koko seutu huomioiden, ja joukkoliikenteen järjestäminen kuntarajoista riippumatta. Käytännössä joukkoliikennettä jo suunnitellaan koko seudun näkemyksen huomioiden HSY:n kautta. Maankäytössä vallitsee villi kilpailu kuntien välillä, eikä yhteisestä näkemyksestä ole tietoakaan. Jokainen kaupunki kehittää omaa maankäyttöään yrittäen poimia parhaat ja rahakkaimmat palaset. Palveluita on yritetty järjestää yhdessä ja palveluverkkojakin on pohdittu, mutta tulosta ei oikein synny. Kukin kunta on jo nyt joutunut ja joutuu yhä edelleen järkevöittämään omaa talouttaan, mutta saataisiinko yhdistämisellä enää lisää taloudellisia hyötyjä?

Kuntalaisten kannalta parhaiden ratkaisujen kannalta kuntaliitos ei olisi välttämätön, jos kunnat pystyisivät aitoon yhteistyöhön. Kysymys kuuluukin, onko toimiva yhteistyö mahdollista tulevaisuudessa, jos ei siihen ole pystytty tähänkään saakka? Tarvitaanko kuntaliitos pakottamaan kuntia yhteistyöhön? Voittavatko kuntaliitoksen mukaan tuomat hyödyt siitä väistämättä seuraavat haitat, kuten mammuttimaisen hallintokoneiston ja mahdollisen kotiseutuidentiteetin hämärtymisen? Pystyttäisiinkö yhdistyneen Helsinki-Vantaan tapauksessa varmistamaan, että jokaisen kaupunginosan ääni, ja etenkin asukkaiden ääni kuuluu päätöksenteossa?

En ole vielä tehnyt omaa päätöstäni, mutta voin sanoa että se on vaikea. Päätettiin niin tai näin, ollaan sekä voittajien että häviäjien puolella. Näkökulma ratkaisee puolen.