keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Sipoonkorpeen saadaan liian pieni kansallispuisto

Hallitus on antanut esityksen laiksi Sipoonkorven kansallispuistosta. Lakiesityksen mukaan kansallispuisto perustettaisiin valtion omistamille maille Sipoon kunnan sekä Helsingin ja Vantaan kaupunkien alueilla. Puiston pinta-ala olisi 1 857 hehtaaria, ja se perustettaisiin nykyisen Sipoonkorven luonnonsuojelualueen tilalle.

Kansallispuisto koostuisi useasta erillisestä metsäalueesta, jotka sijoittuvat noin 10 kilometriä pitkälle ja 4 kilometriä leveälle vyöhykkeelle Sipoonkorven ydinalueella. Esitys on hyvä alku kansallispuistolle, mutta täysin riittämätön alueen tulevan käytön kannalta. Jo nykyisin alueella käytetään laajasti virkistykseen myöps muita, kuin valtion omistamia maita. Valtion maiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevat, erityisesti Helsingin kaupungin omistuksessa olevat maa-alueet ovat merkittäviä vihervyöhykkeitä jotka takaavat paitsi retkeilijöiden, myös alueen eläinten ja kasvien hyvinvoinnin.

Ministeri Lehtomäki lupaa, että tulevaisuudessa kansallispuistoa tullaan laajentamaan esimerkiksi maavaihtojen avulla. Samoin Lehtomäki toivoo, että Helsinki suojelisi vapaaehtoisesti omia metsäalueitaan alueen riittävän koon turvaamiseksi. Samaa toivon minäkin. Sipoonkorven kansallispuisto tulee olemaan koko Uudenmaan asukkaiden kannalta todella merkittävä virkistyskohde, ja sen luontoarvot ovat todella arvokkaita. Jos aluetta ei saada rajattua riittävän suureksi, menetetään suuri osa sen arvosta yhtenäisenä viheralueena. Kerran tuhottua luontoa ei saada koskaan takaisin.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Metsiä pitää käyttää


Suomen suurin mahdollisuus on edelleen metsissämme, maailman parhaassa uusiutuvassa luonnonvarassa. Puu on ylivertainen materiaali. Se on monipuolista, ekologista, kaunista ja kestävästi tuotettua. Suomalainen metsien hoito on laadukasta ja muuttuu yhä moniarvoisemmaksi.  Suomalainen puunkorjuun teknologia on maailman huippua. Meillä on kaikki ratkaisun avaimet käsissämme, jos vain osaamme tarpeeksi pitkälle jalostaa ja markkinoida omia tuotteitamme ja osaamistamme. 

Vihreät ovat perinteisesti metsäasioista puhuessaan keskittyneet luonnonsuojelullisiin kysymyksiin. On tietenkin korvaamattoman tärkeää, että huolehdimme metsiemme monimuotoisuudesta, ja varmistamme että myös suojelulle varataan riittävästi alueita etenkin Etelä-Suomesta. Se ei kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä, ettei meillä saisi olla talouskäytössä olevia metsiä. Metsiä pitää käyttää monipuolisesti. Virkistys, matkailu, puuntuotanto, luonnontuotteet, maisema, hiljaisuus ja hiilensidonta ovat vain osa metsien tarjoamista monipuolisista mahdollisuuksista. 

Yksi parhaista metsien käytön mahdollisuuksista on puurakentamisessa. On tutkittu, että puurakentamisen ympäristövaikutukset ovat vain murto-osa verrattuna perinteiseen, betoni- teräs-, ja tiilipohjaisen rakentamiseen. Puurakennusten koko elinkaaren hiilidioksipäästöt ovat todella pieniä verrattuna vastaaviin muista materiaaleista valmistettuihin rakennuksiin. Puun käytön suurin hyöty tulee muiden, ympäristöä kuormittavien materiaalien korvaamisesta. Esimerkiksi betonin valmistamisen hiilidioksidipäästöt vastaavat noin viittä prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. Lentoliikenteen vastaavat päästöt ovat noin 2-3 prosenttia. Puhutaan siis merkittävistä määristä.

Korvausvaikutuksen lisäksi puu sitoo hiiltä rakennuksessa koko sen elinkaaren ajan. Rakennuksen tultua käyttöikänsä loppuun, puinen rakennus on helppoa purkaa, ja puu voidaan hyödyntää edelleen esimerkiksi energiaksi. Puun asuinviihtyvyyteen vaikuttavat ominaisuudet ovat merkittäviä. Puutaloissa ääni liikkuu pehmeästi, säteily on vähäistä ja hengitysilma on miellyttävää. Puutaloissa on mukava asua.