perjantai 11. maaliskuuta 2011

Milloin aito kuuleminen toteutuu lainvalmistelussa?


Valtionhallinnossa on käynnissä sähköistä asiointia, ja demokratiaa edistävä ohjelma, ns. SADE-ohjelma. Ohjelma on todella laaja, ja sen suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuu laaja kirjo toimijoita kunnista, kaupungeista, eri ministeriöistä ja monista muista ryhmistä.  Yhtenä ohjelman hankkeista kehitetään järjestelmää, jonka avulla voitaisiin kuulla kansalaisia erilaisten lainsäädäntöhankkeiden yhteydessä.

Tavoitteet ovat yleviä, ja niitä kohti pyrkii joukko sosiaalisen median, demokratian ja kansalaisvaikuttamisen ammattilaisia. Tuloksetkin ovat tulevat epäilemättä olemaan hyviä. Mutta entäpä hankkeen vaikuttavuus? Kuinka hienosti toimiva keskustelu- ja palautejärjestelmä saadaan toimimaan niin, että lakeja valmistelevat virkamiehet, tai lakeja hyväksyvät poliitikot aidosti kuuntelisivat mitä kansalla on sanottavana? Valitettavan moni lainvalmistelija tyytyy toteamaan, että vallitseva mielipide tulee kuulluksi etujärjestöjen kautta. Valitettavan moni poliitikko uskoo siihen, että oma näkemys höystettynä muutamalla asiantuntijakommentilla on riittävä. Mutta kuka kuuntelee niitä, joita asia oikeasti koskee?

Hallinnossa yleisesti vallitseva käsitys sosiaalisen median merkityksestä on epäilevä. Verkkokeskustelut koetaan huutoäänestyksinä, joissa äänekkäin ”riehuja” voittaa. Kaikki keskustelut eivät kuitenkaan ole pelkkää syyttämistä ja lietsomista, vaan aivan asiallisia mielipiteitä löytyy myös verkkokeskusteluista. Sosiaalisen median kehittyessä edelleen on varmaa, että syntyy sellaisia vaikuttamisen muotoja, jotka myös hallinto kelpuuttaa osaksi perinteistä järjestelmää. Vaikuttamisen keinoja pohtivilta vaaditaan nyt rohkeutta ja sinnikkyyttä. Demokratia tarvitsee teitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti