Olimme ystäväni, yhden lapsen ja yhden koiran kanssa lauantaina ulkoilemassa Munkkiniemen rannassa. Sää oli mitä mainioin, merimaisema kaunis ja purot solisivat mukavasti. Mutta mitä maassa makasikaan! Koirankakkaa kasoittain. Liiskaantunutta koirankakkaa, osittain maatunutta koirankakkaa, tuoretta koirankakkaa. Ihan oikeasti. Mikä ihmisiä vaivaa? Miten VOI OLLA niin vaikeaa poimia kakat pussiin? Miten voi olla niin piittaamaton yhteisestä kaupunkitilasta? Eivätkö koirankakattajat itse asu samalla alueella, jossa ulkoiluttavat koiriaan? Ja ennen kaikkea, eivätkö koirankakattajat itse astu maassa lojuviin kakkakasoihin?
Kakkaongelma on jokakeväinen riesa. Kuka keksisi keinon saada ihmiset kuriin ja kunnioittamaan kaikkien yhteistä katutilaa? Ehkä kadut pitäisi jakaa palasiin ja tarjota jokaiselle kaupunkilaiselle oma omistusosuus. Näyttää siltä, että ainoastaan omasta omaisuudesta huolehtiminen kiinnostaa ihmisiä. Yhteisesti omistettu tarkoittaa sitä, että sotkea saa sielunsa kyllyydestä ja hoitotyöt tekee "joku muu". Tsemppiä vaan kuntien katutiimeille!
Tietoja minusta
- Anniina Kostilainen
- Olen kolmekymppinen vihreä kaupunginvaltuutettu, valtuustoryhmän puheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas Uudeltamaalta. Asun Länsi-Vantaalla Myyrmäessä lapseni ja mieheni kanssa. Harrastan politiikan lisäksi liikuntaa, hyvää ruokaa, palstaviljelyä ja mökkeilyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti