Vantaalla, kuten lähes kaikissa kunnissa on käynnissä kiivas keskustelu palvelujen järjestämistavoista. Tuotetaanko palvelut itse, vai ostetaanko ne ulkopuolelta? Onko oma tuotanto liikelaitostettu, vai kenties yhtiöitetty?
Vantaalla pohditaan paraikaa terveyspalvelujen järjestämistä. Yhtenä vaihtoehtona on väläytelty vastaanottopalvelujen liikelaitostamista. Liikelaitostamisen kannattajien mukaan malli lisää läpinäkyvyyttä, sekä talouden ja toimntojen suunnittelemisen pitkäjänteisyyden lisääntymistä. Vastustajat näkevät liikelaitostamisen vain askeleena kohti yhtiöittämistä. Koska kuntien yhtiöitä ei pidetä kilpailukykyisinä, nähdään että yhtiöittäminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa kyseisten, kuntien omistamien yhtiöiden pilkkomiseen ja myymiseen ulkopuolisille, yksityisille palveluntarjoajille. Myös EU:n komission näkee, että kunnalliset, vapailla markkinoilla toimivat liikelaitokset tulisi yhtiöittää.
Aikamoista vastakkainasettelua, vai mitä? Pöydällä on kaksi ääripäätä, kunnan oman tuotannon jatkuminen sellaisenaan ja palvelujen ostaminen yksityiseltä. Keskustelu ajautuu helposti perinteiseen, mustavalkoisten näkemysten värittämään poteroista ammuskeluun jossa keskitytään puolustamaan oman ideologian mukaista palvelujen tuotantotapaa ja argumentoidaan kunkin tavan tehokkuuden ja toimivuuden puolesta. Merkittävää ei enää olekaan se, millainen on kuntalaisen saaman palvelun sisältö, millainen kokemus asiakkaalle syntyy saamastaan palvelusta, ovatko palvelut riittävän helposti saatavilla ja ennenkaikkea, lisääntyykö kuntalaisen hyvinvointi saamansa palvelun myötä.
Selvää on, että uusia tapoja palvelujen järjestämiseen on löydettävä. Kuntatalous on kriisissä, ja on löydettävä keinoja tuottaa palveluja olemassaolevan taloudellisen kehyksen puitteissa. Tähän asti keskustelussa on keskitytty pohtimaan sitä, kuinka voisimme tuottaa olemassaolevilla resursseilla mahdollisimman paljon palveluja. Tuottavuutta lisätään kustannuksia karsimalla, mikä tarkoittaa usein henkilökunnan vähentämistä. Entä, jos keskustelun näkökulmaa muutettaisiinkin aivan toiseen vinkkeliin. Jospa keskittyisimme tuottamaan olemassaolevilla resursseilla mahdollisimman vaikuttavia palveluita? Tuottavuutta mitattaisiin hyvinvoinnin lisääntymisenä, ja palveluja priorisoitaisiin niiden hyvinvointivaikuttavuuden perusteella.
Vihreät ovat monessa kunnassa ratkaisijan paikalla: tuotetaanko itse, vai ostetaanko muualta? Mikä on tuotantotapa, jos tuotetaan itse? Hyväksymmekö kaupungin liikelaitokset tai kaupungin yhtiöt, vai pitäydymmekö perinteisessä mallissa?
Parhaat ratkaisut löytyvät avoimen, pohdiskelevan keskustelun kautta. Olisi hienoa, jos keskustelussa voitaisiin keskittyä itse asioiden sisältöön poliittisten irtopisteiden keräämisen ja nokittelun sijaan. Eikö kunnan päätöksentekijöiden ensisijaisena tavoitteena pitäisi olla kuntalaisten edun ajaminen, eli kuntalaisten elämänlaadun parantaminen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti