Kivijalkayrittäjyyden puolesta on helppo puhua. Pienet kahvilat, leipomot ja ruokakaupat ovat sympaattisia ja ne elävöittävät katukuvaa. Moni ihmittelee, miksi kivijalkayrittäjien tarjoamat lähipalvelut ovat kiven alla. Yksi syy on tietenkin ostajien katoaminen supermarkettien ja kauppakeskusten vilinään. Syytä on kuitenkin myös byrokratiassa, joka on suotta vaikeuttanut yritysten perustamista.
Aloittelevaa kahvilayrittäjää haastaa paitsi itse yritystoiminnan pystyyn laittaminen, myös mutkikkaat elintarvikkeiden käsittelyyn liittyvät määräykset. Kahvilatiloiksi sopivat yleensä vain sellaiset tilat, jotka ovat aikaisemmin olleet kahvilatilana. Näitä tiloja kaupataan kovilla välityspalkkioilla, sillä valmiiseen ravintolatilaan oletetaan kuuluvaksi myös valmis asiakunta. Aloittelevalla yrittäjällä ei ole varaa suuriin välityspalkkioihin, joten yritys on pistettävä pystyyn sinne mistä sopiva tila löytyy.
Vaatimusten lista on loputon. Käsille ja vihanneksille pitää löytyä oma allas keittiöstä. Siivousvälineet pitää säilyttää erillisessä suljetussa kaapissa värikoodein merkittynä. Vessan oven pitää aueta tiettyyn suuntaan. Työvuorolistojen pitää olla näkyvillä, pakastimesta ei saa löytyä ruokaa jonka tuorepäiväys on vanha (riippumatta siitä kuinka kauan ruoka pakastettuna säilyy). Kaikki vaatimukset ovat jollain tasolla järjellä selitettävissä, mutta eivät useinkaan kohtaa todellisuuden kanssa. Etenkin pienyrittäjä tietää tarkasti kuka siivousvälineitä, raaka-aineita tai käsienpesuallasta käyttää ilman värikoodejakin. Yleensä yrittäjä nimittäin hoitaa kaiken itse.
YLE uutisoi lauantaina 19.2., että maa- ja metsätalousministeriö on keventämässä sääntelyä. Ruuan käsittelyvaatimukset pysyvät samana, mutta valvonnassa siirrytään etukäteisvalvonnasta jalkautettuun valvontaan. Yrityksen perustaminen mahdollistuu ilman pitkää byrokraattista taistelua. Mahdollisia pieniä toimintatapavirheitä on sitten mahdollista korjata terveystarkastajan kanssa yhteistyössä.
Toivottavasti uudistus tosiaan keventää välillä nipottamiseltakin tuntuvaa sääntelyä. Neuvoja, ohjeita ja vaatimuksia on hyvä olla olemassa. Viranomaisilta vain tuntuu unohtuvan se, että ravintola-alalla pienikin virhe on kohtalokas. On yrittäjän oman intressin mukaista pitää paikat siistinä ja tarjota tuoretta ruokaa. Yksikin vanhentunut ruoka-annos tai ruokamyrkytystapaus riittää maineen menettämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti