Mistä asiakkaan kannattaa maksaa?

Kävimme perheen kanssa eurooppalaiseen tapaan sunnuntailounaalla. Päätimme kannattaa paikallista yrittäjää, ja suuntasimme erääseen uudehkoon vantaalaiseen ravintolaan. Ympäristö oli viehättävä, pöydillä oli valkoiset liinat ja palvelu oli ystävällistä. Ruokalistalta löytyi kivat annokset ja elämä hymyili. Sitten ruoka saapui.

Oma keittoni oli keskinkertaisista keskinkertaisinta. Ei hyvää, ei maukasta, vaan syötävää. Mietin koko ajan, mistäköhän purkeista ainekset oli keskenään sekoiteltu. Tyttären keitto oli pohjanoteeraus. Kanttarellikeitoksi nimetty annos maistui lisäaineilta. Kolme jättimäistä meduusan näköistä kokonaista kanttarellia lillui keskellä lautasta. Tytär söi kolme lusikallista. Kun valitin (tapani mukaan) tarjoilijalle huonosta keitosta, hän oli pahoillaan, mutta samalla hyvin pöyristynyt. Kun he eivät nimenomaan tarjoa pussikeittoja, kuinka ruoka siis voi maistua keinotekoiselta. Tunsin oloni surkeaksi ravintolakeikan jälkeen, ja pohdin pitääkö tällaista oikeasti sietää. Onko tosiaan niin, että ravintolasta voi odottaa asiallista ruokaa ainoastaan Helsingin ydinkeskustan muutamassa helmipaikassa? Onko tosiaan niin, että nykyään kokin tehtäviin ei kuulu ruuan valmistaminen, vaan ainoastaan puolivalmisteiden sekoittaminen ja lämmittäminen?

Kävin aiheesta keskustelun lähiruokaan erikoistuneen yrittäjän kanssa. Hän jakoi murheeni. Nykyään on todella yleistä, että itse tehdyksi ruuaksi tituleerataan huonolaatuisista puolivalmisteista kokoon kyhättyä sekoitusta. Vaikka keitto ei olisikaan suoraan pussista, saattavat sen raaka-aineet olla täynnä keinotekoisia aromeja ja säilöntäaineita.

Mutta mikä keinoksi, mistä muutos syntyy? Tietenkin asiakkaiden pitää vaatia parempaa, mutta osaavatko he, kehtaavatko he? Onko huonosta ruuasta tullut jo itsestään selvyys jota ihmiset osaavat odottaa? Erottaako peruskuluttaja maun perusteella millaisista raaka-aineista ruoka on valmistettu? Olen alkanut epäillä, että meidät kuluttajat on jo niin upotettu lisäaineisiin, ettemme edes huomaa mitä myrkkyjä nautimme. Onneksi on Martta-liitto ja julkkiskokit. Ehkä, ehkä he pelastavat suomalaisen ruokakulttuurin. Sitä ennen suunnittelen muuttoa Espanjaaan.