Kävimme perheen kanssa eurooppalaiseen tapaan sunnuntailounaalla. Päätimme kannattaa paikallista yrittäjää, ja suuntasimme erääseen uudehkoon vantaalaiseen ravintolaan. Ympäristö oli viehättävä, pöydillä oli valkoiset liinat ja palvelu oli ystävällistä. Ruokalistalta löytyi kivat annokset ja elämä hymyili. Sitten ruoka saapui.
Oma keittoni oli keskinkertaisista keskinkertaisinta. Ei hyvää, ei maukasta, vaan syötävää. Mietin koko ajan, mistäköhän purkeista ainekset oli keskenään sekoiteltu. Tyttären keitto oli pohjanoteeraus. Kanttarellikeitoksi nimetty annos maistui lisäaineilta. Kolme jättimäistä meduusan näköistä kokonaista kanttarellia lillui keskellä lautasta. Tytär söi kolme lusikallista. Kun valitin (tapani mukaan) tarjoilijalle huonosta keitosta, hän oli pahoillaan, mutta samalla hyvin pöyristynyt. Kun he eivät nimenomaan tarjoa pussikeittoja, kuinka ruoka siis voi maistua keinotekoiselta. Tunsin oloni surkeaksi ravintolakeikan jälkeen, ja pohdin pitääkö tällaista oikeasti sietää. Onko tosiaan niin, että ravintolasta voi odottaa asiallista ruokaa ainoastaan Helsingin ydinkeskustan muutamassa helmipaikassa? Onko tosiaan niin, että nykyään kokin tehtäviin ei kuulu ruuan valmistaminen, vaan ainoastaan puolivalmisteiden sekoittaminen ja lämmittäminen?
Kävin aiheesta keskustelun lähiruokaan erikoistuneen yrittäjän kanssa. Hän jakoi murheeni. Nykyään on todella yleistä, että itse tehdyksi ruuaksi tituleerataan huonolaatuisista puolivalmisteista kokoon kyhättyä sekoitusta. Vaikka keitto ei olisikaan suoraan pussista, saattavat sen raaka-aineet olla täynnä keinotekoisia aromeja ja säilöntäaineita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti