Helsingin ja Vantaan yhdistymisselvityksestä on kohistu jo vuoden päivät. Työ alkaa olla loppumetreillä, ja päätöksiä odotetaan. Tammikuun 31. päivänä Helsingin ja Vantaan valtuustot kokoontuvat päättämään kuntaliitoksen tulevaisuudesta. Joko yhdistyshanke hylätään, tai sitten päätetään jatkaa kuntalain mukaisella yhdistymiseen johtavalla selvityksellä.
Yhdistyskeskustelu on herättänyt paljon tunteita, onhan kyseessä suuren ihmismäärän rakkaasta kotiseudusta. Itse katselen asiaa hieman ulkopuolelta. Olen asunut Vantaalla nyt viisi vuotta, sitä ennen Helsingissä 8 vuotta. Ennen pääkaupunkiseudulle muuttoa asuin Itä-Suomessa, Varkaudessa. Vaikka olen kotiutunut pääkaupunkiseudulle, ja Vantaalle, en pysty hehkuttamaan syvää kotiseuturakkautta Vantaata kohtaan. Olen sydämeltäni savolainen. Vantaa on hyvä kaupunki, mutta niin on Helsinkikin. Kun menen keskustaan, menen Helsingin keskustaan. Voin käydä asioilla Espoossa, Helsingissä tai Vantaalla, eikä kaupungin rajan ylittäminen herätä minussa suuria tunteita. Olen siis aika tyypillinen pääkaupunkiseudun asukas.
Yhdistymisessä olisi monta hyvää puolta, mutta huonoja puolia on aivan yhtä paljon. Olennaista on miettiä, mitä oikeastaan tavoitellaan, ja millä keinoilla tavoitteeseen päästään. Oman näkemykseni mukaan tärkeimpiä tavoitteita kuntalaisten kannalta olisi palveluiden järjestäminen yhteistyössä, koko palveluverkon suunnittelu siten, että palvelut sijoittuisivat tasaisesti kuntarajoista riippumatta, maankäytön suunnittelu koko seutu huomioiden, ja joukkoliikenteen järjestäminen kuntarajoista riippumatta. Käytännössä joukkoliikennettä jo suunnitellaan koko seudun näkemyksen huomioiden HSY:n kautta. Maankäytössä vallitsee villi kilpailu kuntien välillä, eikä yhteisestä näkemyksestä ole tietoakaan. Jokainen kaupunki kehittää omaa maankäyttöään yrittäen poimia parhaat ja rahakkaimmat palaset. Palveluita on yritetty järjestää yhdessä ja palveluverkkojakin on pohdittu, mutta tulosta ei oikein synny. Kukin kunta on jo nyt joutunut ja joutuu yhä edelleen järkevöittämään omaa talouttaan, mutta saataisiinko yhdistämisellä enää lisää taloudellisia hyötyjä?
Kuntalaisten kannalta parhaiden ratkaisujen kannalta kuntaliitos ei olisi välttämätön, jos kunnat pystyisivät aitoon yhteistyöhön. Kysymys kuuluukin, onko toimiva yhteistyö mahdollista tulevaisuudessa, jos ei siihen ole pystytty tähänkään saakka? Tarvitaanko kuntaliitos pakottamaan kuntia yhteistyöhön? Voittavatko kuntaliitoksen mukaan tuomat hyödyt siitä väistämättä seuraavat haitat, kuten mammuttimaisen hallintokoneiston ja mahdollisen kotiseutuidentiteetin hämärtymisen? Pystyttäisiinkö yhdistyneen Helsinki-Vantaan tapauksessa varmistamaan, että jokaisen kaupunginosan ääni, ja etenkin asukkaiden ääni kuuluu päätöksenteossa?
En ole vielä tehnyt omaa päätöstäni, mutta voin sanoa että se on vaikea. Päätettiin niin tai näin, ollaan sekä voittajien että häviäjien puolella. Näkökulma ratkaisee puolen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti