Keskustelu ruotsin kielen kohtalosta peruskoulujen opetusohjelmissa kiivastuu ajoittain. Itselläni on aiemmin ollut varsin puritaaninen suhtautuminen ruotsin kieleen. Koska olen itse työurani aikana nähnyt, kuinka paljon ruotsia tarvitsee tarjoilija, kassanhoitaja, pankkitoimihenkilö, konsultti ja virkamies (siinä tiivistettynä työurani vaiheet), olen aina kannattanut lämpimästi ruotsin kielen opetuksen säilyttämistä osana opetusohjelmaa, pakollisten aineiden joukossa.
Viimeaikaisen keskustelun valossa olen alkanut toden teolla pohtia kantaani uudelleen. Itäisessä Suomessa tarve venäjänkielen osaajille on valtava. Lapsuuteni ja nuoruuteni Savossa viettäneenä tiedän, että ruotsia tarvitsee Itä-rajan tuntumassa asuessaan vain ani harvoin – lähinnä perinteisten ruotsinristeilyjen yhteydessä. Olisiko sittenkin sallittava ruotsin vaihtaminen venäjään itäisimmässä Suomessa?
En usko, että ruotsin kielen asema horjuisi pienen jouston myötä. Enkä ylipäätään ajattele, että päätöksiä ruotsin kielen opetuksen suhteen pitäisi tehdä sen perusteella, mikä vahvistaa tai heikentää ruotsin kielen asemaa. Viisaampi perustelu olisi meidän suomalaisten osaamisen, sivistyksen ja kilpailukyvyn kehittäminen. Ruotsi on vanha pohjoismainen sivistyskieli. Ruotsi on helppoa, ja sen pohjalta on hyvä opetella muita germaanisia kieliä. Ruotsi avaa ovia.
Perheeni on kaksikielinen (suomi-ruotsi), ja oman lapseni kohdalla joudun pohtimaan millaisen kielellisen koulutuksen haluan hänelle tarjota. Pitkän pohdinnan jälkeen olemme tulleet siihen tulokseen, että lapsi menee suomenkieliseen kouluun. Jos mahdollista, nautimme Vantaan ruotsinkielisen opetuksen palveluista kielikylvyn muodossa. Joka tapauksessa tyttäreni tulee oppimaan suomen ja ruotsin kielet hyvin. Uskon, että hän on vielä kiitollinen siitä, että sai oppia ”svenskaa” jo lapsena.
Lokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan: senaattori Otto Stenroth, Samuli Sario, A. H. Saastamoinen ja Axel Lille. Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa. Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglas vaati Suomelta Pohjois-Suomea (Kemijoki rajaksi) ja tarjosi korvaukseksi "niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi".
VastaaPoistaSuomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea, mitä Ruotsi yritti anastaa vielä 1918.
lyyxem.freehostia.com/teljo.htm
Presidentti Relander kaatui ruotsalaismielisyyteensä kuusi vuotta sitten [1931]. Olin mukana siinä kokouksessa, jossa maalaisliitto päätti olla asettamatta presidentti Relanderia uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Ja se tapahtui juuri hänen ruotsalaisystävällisen politiikkansa takia.
Presidentti Svinhufvud ei kaatunut yksin ruotsalaisystävälliseen politiikkaansa, mutta se kuitenkin hyvin oleellisesti edisti hänen kukistumistaan.
- Veikko Heiskanen, kansanedustaja (ml), professori
lyyxem.freehostia.com/1930.htm
Vuonna 1905 yleistä äänioikeutta vastusti "Huusis"-lehti. Linkissä Tuulispään pilapiirros.
Piikkilangalla aidattu koulu Espoossa talvella 1908
Vähävaraisten torpparien ja muonamiehien ponnistuksilla syntyi Luukkaan eli Luukin kansakoulu vuonna 1906. Jouluna 1907 C.G. Avellan teetti koulurakennuksen ympärille piikkilanka-aidan sekä karkoitti kevätlukukauden alussa kouluun pyrkivät lapset pois.
http://suomenmaa.bravehost.com/